Gazette - Cassis

Viime vuosi oli ehkä elämäni kamalin. Kaikki romahti päälleni ja yritys parantaa asioita johti vain uuteen romahdukseen. Lopulta ahdistus valtasi mielen, en vain enää kyennyt tekemään mitään. Jumahdin paikoilleni. Jatkoin entistä blogiani, vanhat kirjoitukset muistuttivat kuitenkin liikaa entisestä. Aloitin uuden blogin ja huomasinkin, että en pystynyt kirjoittamaan, kaikki oli vielä liian lähellä, vielä liian läsnä...

Siitä keväästä piti tulla kaikista onnellisin, niinhä siitä piti, mutta mikään ei onnistunut. Ystäviä vain katosi ympäriltäni, vähitellen, mutta varmasti... En tiennyt miksi, en tiennyt pystyisinkö tekemään asialle mitään. Uskoin kuitenkin ajan muuttavan asioita.

Sitten tulikin hetki, kun en enää vain välittänyt. Annoin olla ja päästin irti. Se tuntui yllättävän helpolta, mutta kaikesta joutui maksamaan. Pyydän anteeksi niiltä ihmisiltä, joita en pystynyt ymmärtämään ja tukemaan niin, kuin ystävän pitäisi... Mutta olimmeko me silloin enää ystäviä?

Tämä kevät oli silti tärkeä, se muutti minua paljon. Aloin ymmärtää mitä itse haluan, aloin toimimaan niin. En enää välittänyt muista, jos asia koski selkeästi itseäni. Tein miten tahdoin, samalla kuitenkin ottaen muut huomioon. Ilmeisesti kaikkia tämä ei miellyttänyt, mutta kevään aikana silti suurin osa kaverisuhteistani parani ja opin tuntemaan monet ihmiset paremmin. Huomasin keiden seurassa todella viihdyin ja keistä minulle riittivät vain hyvät entiset muistot. Tajusin kuinka paljon olinkaan joskus keskittynytkään vain yhteen asiaan, kadottaen samalla itseni, sen pienen tytön joka muiden leikkiessä hiekkalaatikolla mietti oliko hän onnellinen, josta kukaan ei oikein erityisemmin pitänyt, joka kaipasi kavereita, mutta oli aina yksin.  Löysinkö sen tytön? Ei, en löytänyt, aikaa oli kulunut ja tyttö oli katkeroitunut monta kertaa ja vanhentunut vuosia. Mutta löysin silti itseni uudestaan, vaikka sainkin huomata, ettei se ollut helppoa, kun oli niin monta vuotta vain kerännyt monia asioita itseensä, leikkinyt neiti täydellistä...

Hain Helsinkiin lukioon, ja pääsin. Nyt on siis heinäkuussa tiedossa muutto uuteen kaupunkiin, jossa en tunne kunnolla ketään. Hyvä niin. Uusia ihmisiä ympärille, mutta en toki unohda vanhoja, todellisiä ystäviä. On alkamassa uusi kausi, tärkeä sellainen, täynnä muutoksia. Maailma näyttää jälleen ihan mukavalta paikalta.

Nauttikaa kesästä vielä kun voitte!

-Sara